Kun elämä vie ja kaikkea tapahtuu
Kahvila- kokemuksia ala Ansu
Ketjukahvilat Lohja
Olen kahviloiden suurkuluttaja ja ketjukahviloiden "periaatteellinen vastustaja". Yritän kuitenkin tässä perustella periaatettani, itselleni ja teille.
En aio nimetä ketjuja erikseen mutta omalla kylällänikin niitä on kaksi ja sillä mennään.
Eniten minua niissä harmittaa persoonattomuus. Vaikka tilat sinänsä ovat aina erilaisia niin harmittaa ettei niissä näy "ihmisen kädenjälki" ja ne ovat täysin "sieluttomia paikkoja".
Vitriinin valikoima ei yllätä, ei sisustus eikä palvelu. Ja minä rakastan hyvää ja henkilökohtaista palvelua. Vitriinikään ei tarvitse pullistella laajalla valikoimalla mutta siellä voi kurkistaa yksi tai kaksi ylläri, joka huutaa asiakkaalle: "kokeilepa minua!". Pidän jopa siitä, että sisustus on lähes mauton, sillä se tekee juuri siitä kahvilasta uniikin. Ja vaikka ketjukahviloissa työskentelee, toistaiseksi ainakin vielä, ihmisiä niin vaikutelma on kuin heidät olisi koulutettu olemaan persoonattomia. Vaikka sanat ovatkin ystävällisiä niin ne jotenkin tulevat kuin tilauksesta ja toistettuna ennen minua ja minun jälkeeni. Kurjaa, sanon minä. Ja kuka tällaista haluaa?? Nuoriso johon minä en ole kuulunut enää vuosikausiin.
Hinta-laatusuhdekin on on täysin päälaellaan. Mutta eihän kahvilassa käynti ikinä ole halpaa. Jos sitä haluaa niin pitää ostaa kahvipaketti alesta ja keittää omat kahvit. Eli tässä kohtaa vain laatu erottaa pikkukahvilat ketjukahviloista. Hinnoilla ei kilpailu ole kovaa.
Ainoa hyvä puoli näissä ketjukahviloissa on aukioloajat. Kun sielukkaat ja persoonalliset yksilökahvilat joutuvat taistelemaan kapitalistisen ketjutuksen viidakossa niin heidän pitää tinkiä jostakin ja uskon että tämä on yksi asia. Ja koska minä pidän kahvilatapaamisista niin joudun käyttämään ketjukahviloita aika ajoin. Ei niin että tämä minua nyt niin harmittaisi tai että boikotoisin niitä kokonaan. Ei, olen sellaiseen radikalismiin liian laiska. Seuraavassa elämässä sitten sellaista elämää:)!
Soma salaisuus vanhalla juna-asemalla
Vanha punainen juna-asema nököttää tien reunassa ja on silmissäni hiukan surullisen oloinen rakennus, sillä aika on pyyhkinyt rakennuksen ohi eikä junatkaan enää pysähdy eloisine matkustajineen rakennuksen eteen. Olen kuitenkin itse päättänyt pysähtyä minulle jo tutuksi tulleeseen kahvilaan joka piiloutuu rakennukseen. Pihalla asiakasta vastaanottaa kauniisti laitettu pieni ja vähän vaatimatonkin ulkoterassi ja kahvin kaveriksi jokainen saa mahtavan vanhan eläköityneen veturin.
Kahvila Ventelän Resiinassa jokaista asiakasta on vastaanottamassa kaksi lämminhenkistä ja iloista naista. Tunnelma vanhalla juna-asemalla on rauhallinen ja sellainen idyllinen joka tuo tähän kiireiseen maailmanmenoon ihanaa vastapainoa. Kahvilan kukkalaudat pursuavat ’mummo-pelargoneja’, seiniä koristaa junataulut, hyllyillä komeilee junan pienoismalleja ja on helppo saada kiinni siitä millaista on joskus ollut odottaa henkilöjunaa asemalla.
Tämän kahvilan vahvuus on palvelu ja vitriinissä meitä jokaista houkuttelevat itseleivotut herkut. Herkut ovat sitä luokkaa, että en vielä kertaakaan ole voinut olla ottamatta sekä suolaista että makeeta kahvin seuraksi. Tuoreus tuntuu upeana tuoksuna eikä täällä tarvitse pelätä että hammaspaikat lohkeilevat sillä kaikki on taatusti pehmeää.
Minä, joka olen sellaista höpöttelevää sorttia niin minulle tulee tässä kahvilassa olo, että täällä halutataan kohdata jokainen asiakas niinkuin tämä olisi hänen yksi ja ainoa kertansa täällä ja höpöttely on sallittua. Voisiko hyvänmielen kahvila kuvailla paikkaa parhaiten? Kyllä voi. Ketjukahviloissa kukaan ei välitä vaikka käyt siellä päivittäin, olet vain kasvoton asiakas. Tänne on helppo palata ja tähän kahvilaan haluaa myös palata. Kiitos iloisuudelle ja hyvälle kahville.
Herttainen kahvila Päivölän Navetta
Oli ihana aurinkoisen loppukesäinen iltapäivä ja kälyni joka on Suomen ehkä paras kahvila-hunteri niin tuli meille käymään hakemaan minua kahvilatourille. Olin nähnyt suhteellisen vaatimattoman kyltin kahvilasta tienposkessa ja yhdessä päätettiin ajaa kyseiseen kahvilaan. Tie vei maaseutumaisemiin ja tie kaarteli mukavasti kunnes yhden mutkan takaa näkyi tieviitta Päivölän Navetta. Piha oli lumoava ja autoja olikin hieman yllättäen paljon. Emme siis olleet ainoat, jotka olivat löytäneet tuon kyltin.
Kuten itse nimikin jo kertoo, niin kahvila oli rakennettu vanhaan navettaan. Pihapiiriin oli rakennettu lasinen kasvihuone joka oli lumoava. Kristallikruunu koristi kattoa ja läpikuultavat kankaat loivat rauhallisen ja seesteisen tunnelman. Huonekalut olivat tarkkaan valittuja mutta eriparisuus loivat sattumanvaraisen vaikutelman. Peltonäkymät rauhoittivat kävijää ja kasvislaatikot chileineen toivat hymyn huulille, sillä niin suloisia ne vähän jo kuivahtaneet ja nuutuneet chilit siinä olivat.
Itse kahvila oli navetassa pikkuruinen mutta ah kuinka kaunis. Oli kuin olisi astunut ajassa taaksepäin, sillä vanhanajan huonekalut toivottivat meidät arvokkuudellaan tervetulleiksi. Tiskin takaa löytyi hymyileväinen nainen joka ensinäkemältäni ei vaikuttanut tutulta. Kahvileipätiski ei pursunut yli äyräiden mutta sitävastoin houkutteli asiakasta taatusti kotikutoisuudellaan. Minulle, joka en siis osaa edes pullaa leipoa, niin tämä onkin aina ilahduttava yllätys ja vielä iloisempi yllätys oli itse kahvilanpitäjä joka olikin zumbakaverini kahdenkymmenen vuoden ajalta. Wau, ihana nähdä häntä. Jännää myös toodeta että vaikka 20 vuotta ollaan yhdessä vierekkäin lantiota vatkattu salsan tahtiin niin en tiennyt edes naisen nimeä. Nyt tiedän.
Kahvia nautittiin kera suolaisen ja makean leivän. Tämä kahvila jos jokin on tehty jokaiselle joka haluaa jotain kaunista katseltavaa, ympärilleen rauhallista ympäristöä, superhyvää kahvia kera syötävän ja jokainen voi vielä tehdä käsityöostoksia mikäli sille päälle sattuu. Ja minähän satuin. Kotiin läksi kaksi sekä maailmaa paljon parantanutta että todella hyväntuulista naista, jotka varmasti suosittelee tätä kahvilaa kaikille.
The secret garden cafe-Tampere
The secret garden cafe, jo nimi lupailee paljon. Bongailen netistä paljon erilaisia ei ’ketju-kahviloita’. Tämän kahvilan kotisivu lupasi paljon, sekä silmälle että vatsalle. Olimme ystävättäreni kanssa valinneet kyseisen kahvilan aamiaiskahvilaksi. Kun saavuimme paikalle minut valtasi valtava pettymys. Siis kahvila oli pikkuriikkisen pieni. Osottain ihanasti sisustettu mutta jokin meni pieleen sillä luonnonmateraaleihin oli sotkettu muovikukkia. Mitä hittoa?!?! Eiiiiih!!! Visuaalinen silmäni sai shokin. Noh, en koskaan halua dissata kahvilaa vain sisustuksen perusteella mutta nyt täytyy sanoa että sain todellakin olla ’open minded’ sillä vitriini oli myös pikkuruinen ja aamiaisvalikoima oli olematon. Kahvilatyöntekijä löi meidät ällikällä sillä hän palveli meitä kuin kuningattaria ja puhui kuin Runeberg. Hän sai bagelin kuulostamaan kuninkaalliselta herkulta joten sitä kokeiltiin. Ja pöytään tuotiin kaunis paahdettu lämminsavulohibageli ja kahvi. Kahvi tarjoiltiin ihanista uniikeista mukeista. Ja siis wau, kahvi oli pehmeää kuin sametti. Olen sikäli vaikea kahvi-ihminen etten ymmärrä kahvihifistelyn päälle vaan rakastan laimeaa ja vaaleaa kahvia mutta nyt jouduin myöntämään että juuri tämä tummapaahto oli ihanaa! Bageli näytti lautasella kauniilta ja herkulliselta vaikka pettymys kahvilan sisustuksesta vähän kalvasi mieltä. Mutta siis ihan superhyvä aamiainen oli. Bageli hävisi suuhuni viimeistä murusta myöden ja täytyy sanoa että nälkä lähti vaikka vähän epäilinkin. Juotuani kaksi mukillista kahvia ja syötyäni bagelin olin myös hieman niellyt pettymystäni. Mutta se tärkein kysymys menisinkö uudestaan? En kyllä näin syksyllä mutta kesällä voisin antaa toisen mahdollisuuden Salaiselle puutarhalle näyttää kyntensä.
Tampere-kahvila Runo
Tässä on uusi sarjani 'Kahvila kokemuksia'. Rakastan kahviokäyntejä ja yritän käydä erilaisissa kahviloissa ympäri maata. Tässä eka vierailuni. Muistakaa että tämä on ihan täysin ja totaalisesti minun subjektiivinen arvio kahvilasta. Ekana arvioitavana on kahvila Runo Tampere- kun kahvilaan astuu sisään voi mielessään nähdä runoilijan pikkuhiprakassa tekevän sisustusjommia ja lopputulos on lievästi sekava ja sopivasti taiteellisen sisustus. Kahvilan tyyli on vaikea kuivailla mutta tarjottavat olivat mieleeni. Palvelu runollisen hidasta mutta yksilöllistä. Perinneherkkuja ja uusiakin makuja. Ei kuitenkaan päätähuimaava laaja valikoima. Ja huone-helpotuksen voi arvioida yhdellä sanalla red! Ihan pönttörengasta myöden. En välttis jäisi tuohon tilaan puuteroimaan nenääni mutta ei kuitenkaan ihan ujopissaksi asti lyönyt. Menisinkö uudestaan? Hmm, en taida.
Kahvila-kokemus Villa Kokkokallio
Kahvila kokemus Villa Kokkokallio.
On joulunalus aika ja kahvilat käyvät kilpajuoksua asiakkaiden metsästyksessä. Tarjottavista jouluherkuista ei ole pulaa missään mutta mikä sitten kiehtoo tai saa minut käymään kerran jos toisen tietyssä kahvilassa? Tässä jaksossa keskityn paikalliseen Villa Kokkokallioon. On siis lauantai ja olen lukenut joulutapahtumasta kyseisessä kahvilassa. Eka ajatus on I’m in. Haluan nähdä tuon kyseisen joulutapahtuman sillä käyn Villa kokkokalliossa kesäisin kolmesta syystä; minua viehettää kahvilan sisustus, ihana mahdollisuus istua ulkona Lohjan järven rannalla pienoismalli rannan ja taideteosten ympäröimänä ja tietenkin parhaana puolena tuo mahtava palvelu. Palvelu on mahtavaa vaikka jostain syystä minusta kehkeytyy Villa Kokkokalliossa maailman hankalin asiakas joka ei osaa päättää mitä haluaa lautaselleen valita kahvikupin kaveriksi. Kahvilan pitäjän ilme ei hätkähdä ihan pienestä ja pientä mukavaa höpöteltävää löytyy aina kera tarttuvan hymyn. Palvelussa minulle on tärkeää aitous. Aitous asiakaspalvelu halukkuudessa ja siitä että oikeasti jokainen asiakas on tärkeä. Ja minä saan sen tunteen joka kerta kun tuolla käyn. Niin nytkin.
Yksi asia joka saa plussapallerot tipahtelemaan kahvion laariin on kahvikupit jotka eivät ole Ikean halppis hyllyltä ostettuja eivätkä kuulu mihinkään Muumimukisarjaan. Tykkään kahvikupeista jotka muistuttavat rakkaan mummini astiakaaöpia. Kahvi maistuu heti paremmalta niin nytkin.
Tällä kertaa pieneen rantamökkiin oli ilmestynyt joulumyyjäiset. Myynti-artikkeleita ei ollut pilvin pimein ja tuotteet olivat kaikki suomalaista käsityötä. Minä niin nosta hattua sellaiselle kun itse olen lähes kädetön. Siksi olen myös valmis ja halukas ostamaan lahjaksi sellaista. Rantaa oli koristeltu tontuin ja tuttua makkaranpaistoa oli tarjolla. Heti sain kiinni halutusta tunnelmasta.
Itse kahvilassa oli tuttu mysig tunnelma ja vitriinissä jouluisia tarjottavia mutta sieltä löytyi myös tutut ja turvalliset vakiotarjottavat. Pienessä kahviossa tuoksui glögin ja kahvin sekoitus. Kahvioon on helppo luoda seesteinen tunnelma jo pelkästään sijainnin (järven ranta) ja vanhan rakennuksen myötä. Vanha hyvin pidetty puutalo on minusta niin kutsuva. Olen aivan heikkona vanhoihin kauniisiin taloihin ja varsinkin sellaisiin joista on pidetty hyvää huolta. Talo näyttää siltä kuin se yrittäisi sanoa jokaiselle pihaan tulijalle ’juuri sinä olet erityisen tervetullut’ ja rappusilla loppuun asti mietityt koristeet ja lyhdyt luovat mielikuvan siitä että jokaisella yksityiskohdalla
on suurempikin merkitys kuin tuo yksittäinen lyhty tai kasvi. Bonuksena oli tällä kertaa hyvä seura joka takaa hyvän kokemuksen kahvilassa vaikka rakastan kahviloissa istumisesta ihan itseni seurassakin.
Ainoa miinus josnyt jotain miinusta pitää kaivaa oli se että tuli kesää mahdoton ikävä. Rakastan kesää ja kukoistaahan tämä kahvila kuitenkin vielä kauniimpana kuin lempikukkani kesällä.
