Roadtrip päivä 9...kotiinpaluu

Roadtrip päivä 9.... kotiinpaluu...kaikki hyvä loppuu aikanaan ja niin myös tämä reissu. Siis Mänttä-Vilppula ei tarjonnut hotelliaamiaisen jälkeen (tosin pienenä yksityikohtana pitää mainita että Mänttä klubin hotellissa joka oli täynnä taiteilijoita, niin voitte kuvitella että kaksi aikas skrubusta moottoripyöräilijää olivat aamiaissalin nähtävyys😉!) nokka kohti kotia. Tosin saadetta uhmaten lähdimme kohti pohjoista sillä viimeisenä kohteena oli Päijänteen itä-puolen maisemareitti. Vaikka keli oli harmaa ja sadetta piisasi eivätkä suotuisat pilvet enää pelastaneet meitä niin tuntui hyvältä kun tiesi että kotia kohden ollaan menossa...on jännä tunne kun tietää että takana on hieno 9 päivän reissu jolloin on kokenut todella paljon uusia asioita, nähnyt yhtä sun toista hassua, järkkyä ja hienoa mutta kuitenkin omaan kotiin tulo on kuin olisi voittanut lotossa. Päijänne näytti kauniilta vaikkakin tarjolla vain harmauden eri variantteja. Kolmen tunnin ajon jälkeen oli kädet jo aika kylmät joten kahvitauko oli vielä kertaalleen tarpeen. Nyt ei paikalla enää ollut väliä joten Mäntsälän Shell joka ei ole ’seksikkyydellä’ eikä mystisyydellä pilattu, sai kelvata. Kuuma kahvi lämmitti mukavasti nakkisormia ja tuntui melkein kotosalta kun kaikki paikkakuntien nimet kylteissä olivat tuttuja. Mutta jotta reissusta saa puristettua viimeiset mehut päätettiin kurvata vielä yhden museon kautta. Nyt koeteltiin pinnaani ensimmäistä kertaa sillä olisin halunnut vain kotiin. Mutta prätkässä on se huono puoli että kuski voi ajaa minne haluaa ja minä vähän niinkuin vikisen kyydissä tai voinhan toki Onnibussilla lähteä kotiin😉. Valitsin hiljaisen vikinän tällä kertaa. Ja onneksi niin sillä olin väärässä. Metsästysmuseo oli mielenkiintoinen ja vaikken mikään metsämimmi olekaan niin opin todella paljon ja sain ehkä hiukan toista näkökulmaa metsästykseen. Älkää sortuko siihen mihin minä sorrun aivan liian usein, tuomitsen asioita tietämättä niistä tarpeeksi. Hyvä että joku pakottaa minut välillä kohtaamaan ’periaate ei’ juttuni. No siis, reissumme päättyi siis Riihimäelle josta ajoimme suoraan kotiin. Ja voi sitä ihanaa tunnetta kun seison omassa kylppärissä suihkussa omien ’tuoksujeni’ (shampoot, hoitoaineet, suihkugeelit osv) kanssa. Ja tieto siitä että kohta saan pukea fressit vaateet päälle ja vaikkapa sujauttaa korkkarit jalkaan jos siltä tuntuu (tosin ei tuntunut😂) teki minut iloiseksi. Loppuilta istuin sohvalla ja ihailin tuikkujani ja hymyilin likalleni joka oli niin mielissään että supernolot vanhemmat olivat vihdoinkin tulleet kotiin vaikkakin väitti muuta. Reissu mahti mutta Oma koti kullan kallis.

Roadtrip päivä 8

Roadtrip päivä 8... eiiiih hemmetti! Ensimmäinen ajatus tälle päivälle! Ei siis kovin hyvä alku enkä ollut vielä edes saanut silmiäni auki. Mutta siis Vaasa se jaksaa näyttää märkää puoltaan ja se tietää märkää reissua ulos muuten niin mukavasta kaupungista. Tänään on ’Banksy’ treffit Mäntässä. Odotan näyttelyä niiiin paljon. Miksi?! No ehkä minua kiehtoo taiteilijan erittäin vahva mielipide tiettyjä asioita vastaan. Kapitalismin vastustaminen on minusta mielenkiintoista sekä hupaisaa. Olen aina ihmetellyt miten jotkut haluavat/jaksavat/näkevät vaivaa sen eteen että vastustavat yhteiskunnan joitakin tiettyjä normeja tai vallitsevia mielipiteitä. En ihmetellyt sillä tavalla että onpas kummallista vaan enemmänkin ihmetellyt sillä tavalla että ’voi kun minäkin osaisin tuota, edes vähän’. Näyttelyä siis odotin siinä sadetta kuunnellen. Minikokelaani asunnossa ei keitetty kahvia vaan päätettiin tarttua härkää sarvista ja pakattiin vähäiset romppeet ja puskettiin sateeseen. Sateella prätkäily on pyllystä!! En edes yritä leikkiä että siinä olisi jotain nautinnollista. Mutta se on hienoa että lomalla ei jaksa ärtyä sillä mitä se auttaisi?! Ei mitään, pilaisi vain lomafiiliksen. Päätimme pukea sadevaatteet ja käydä vielä Raippaluodolla kääntymässä. Tuuli tuiversi ja yritti tarttua meihin mutta noup eipäs napannut. Eteenpäin pääsimme ja Raippaluodon sillan ylitettyämme käännyimme takaisin jotta voimme aamukahvin nauttia. Oli jo muuten aikakin sillä minusta tulee epämiellyttävin henkilö ikinä elle saa aamukahvia. Addiktiko? Kyllä, kiinni jäin mutta tiedättekö mitä,neljää en vaihda ja yksi niistä on kahvi (kolme muuta korkkarit, farkut ja makkara😉!). Prätkä ruokittiin samalla kun kahvin hörpin. Vaasaa halusi jättää kuin jättääkin kuivan ja mukavan muiston joten kun hyppäsimme matkaan sadevaatteet saimme laittaa ’pizzaboxiin’. Ajoimme mänttä-vilppulaan pieniä teitä ja pysähdyimme vuoden 2009 kylään Pohjaslahteen. Siis vaikka kuinka yrittää pääkadun varrelta ei löydy muuta kuin ’Vankka’ eli kunnon baari ja pupi. Ja kun astuimme epäröisen sisään oli kuin olisimme astuneet -70- luvulle. Minusta paikassa oli jotain aivan upeeta. Se tunnelma kun ei edes yritetä modernisoida paikkaa vaan päinvastoin ylläpidetään ehtaa rehellistä baarikulttuuria. Lounasta tarjoillaan ja minua Suomen suurinta makkara-loveriä lykästää sillä lounaana on makkarapataa. Ja hei nyt voin kehua!!! Makkarapata oli herkullista. Maistuvaa, kermaisaa ja kunnolisesta makkarasta tehty. Söin aivan liikaa ja yritin kehua omistajalle tuntemuksiani. Ei tainnut nainen oikein ymmärtää innostustani. Kummallista. Syötyämme oli aikataulullisesti juuri sopivaa lähteä kohti hotelli Honkahovia. Josta hirveän säädön jälkeen saimme ’emännän huoneen’. Joka oli lähinnä nukkumakoppero. Mikä floppi! No en ehtinyt mutehtia asiaa kun oli aika löhteä taidenäyttelyyn. Voisin kirjoittaa siitä oman tekstin ja niin teenkin joten tässä lyhyt versio vierailusta. Serlachius museo Gösta on hieno paikka. Arkkitehtuurillisesti paikkaan on saatu moderni rakennus, hieno kartanomainen talo sekä vanha tuparakennus. Ihana hieno yhdistelmä mikäli uskaltaa antaa eri tyylien kohdata vapaasti. Ja minua ei tuo haitannut yhtään. Kävin ensin perinteisessä taidenäyttelyssä. Minä pidän selkeistä öljytöistä. Omakuvista ja maisemamaalauksista. Maalauksien tyylit ovat hyvin erotettavissa toisistaan ja tyylit ovat kuin käsiala, ei löydy kahta samanlaista kunhan vaan osaa katsoa tarkkaan. Banksyn näyttely oli raju! Se kuvaa minusta hyvin teoksia. Joidenkin ’juju’ hymyilyttää, jotkut ovat nerokkaita, jotkut vihastuttaa vulgäärimaisuudellaan ja jotkut eivät herätä mitään tunteita vaikka varmasti itse Banksy on sillä saanut paljon sanomaansa eteenpäin. Mutta taidehan on siitä oikein lystikäs laji että sieltä löytää jokainen jotakin tai sitten ei löydä ja sekin on ok. Koska aika siellä oli rajallista tuntui hiukan että aika loppui kesken mutta hyvillä mielin lähdin ulos. Olin saanut sen kokemuksen mitä hain. Koska Mänttä ei tarjoa huikeeta iltaelämystä niin ilta sujui herkkuja popsien kälysessä hotlassa. Aikainen nukkumaan meno oli tiedossa sillä huomenna olisi kotiinpaluu päivä ja koti-ikävä alkoi painaa päälle. Tosin hotellihuoneen kylmyys iski kuin pakkashuone meitä vastaan...shit nyt olisi vuorostaan mukava sänky mutta kylmä huone. Ei hitto saas nähdä miten yö menee....

Roadtrip päivä kolme

Roadtrip day 3...aamu alkoi varhaisella herätyksellä tai pitäisikö sanoa myöhäisellä nukkumaan menolla sillä 03.30 en ollut vielä nukkunut silmäystäkään. Ja 06.45 annoin periksi ja kömmin jo kolmatta kertaa teltasta pihalle. Puolin tunnin päästä otin aamunokoset jotta jaksaisin edes vähän valloittaa Kolia. Koska yö vaati veronsa niin minun keski-ikäinen kroppani vaati litratolkulla kahvia ja onneksi Freetime campingin omistaja rouva keitti sitä ja paljon. Ja hänen hyvätuulisuutensa pelasti aamupäiväni. Tai oikeastaan se että hän järkkäsi meille huoneen seuraavaksi yöksi jottei pata menisi täysin jumiin telttailun takia. Kun tavarat oli siirretty huoneeseen niin sen jälkeen sadepilvien kanssa kilpaa ajettiin Kolille. Ukko-koli toivotti meidät tervettulleeksi kosteissa mutta ei sateisessa merkeissä. Väkeä oli sopivasti. Mukava nähdä että Freetime campingin edeltävän iltaiset uudet tuttavuudet kävelivät meitä vastaan ja tuntui kuin olisimme vanhoja tuttuja siellä Koli vaaroilla. Hauska tunne. Ukko-, Akka- ja PahaKoli olivat siinä meidän edessämme ja intoa täynnä lähdin matkaan vaaran valloittajaksi. Jokainen joka minua tuntee edes vähän tietää etten luonnossa hirveesti liiku ja sen varmasti näkee liikkeistäni. En olekaan niin ketterä liikkumaan kivien päällä ja välillä tuntui että lyhyet sääreni olivat lyhentyneet entisestään kun piti kiivetä johonkin. Ukko koli ei tuottanut pettymystä ja minun kanerani kävi kuumana vaikkakin pilvinen sää sai kuvat näyttämään lähinnä siltä kuin utuisen sinisen veden keskeltä olisi noussut pieniä saaria vääriin paikkoihin. Silmissäni maisemat olivat kuitenkin todellisen kauniit ja luonto näytti mahtipontisuutensa ja moniulottuisuutensa. Akka koli tuntui ukkoa ’kiukkuisemmalta’ mutta selkeästi kuitenkin lauhkeammalta kuin PahaKoli. Se olikin paha! Nousi lähes suorana seinänä ylös ja kun ylhäältä katsoi alas vaara lähes katosi suorana seinämänä katseen alla. Hui, ei paljoa saa Pahan päällä huimata. Kolin metsissä oli mukava välillä istuskella ja katsella Pieliselle. Ymmärrän että moni haluaa järvellä fisustella ja asustella. On niitä meinaan paskempiakin paikkoja. Kun olimme laskeutuneet takaisin Kansallispuiston alkuun maistui jäätelö ja kahvi. Yllättävän monta tuntia tarpoessa olikin vierinyt. Kun hyppäsimme pyörän selkään tulikin sitten vettä. Mutta se ei meitä haitannut vaikka inhoan vesisadetta sillä viisaana olin pukenut sadetakin päälle. Ennen campingaluetta pysähdyimme syömään vanhanaikaisen huoltiksen baariin leikkeleet. Nam, joskus vaan tollanen ruoka uppoaa. Paikka ei ulkomuodollaan loista eikä asiakkaat sitä loistokkuutta haekaan vaan päinvastoin huoltiskahvio fiilistä ilman mitään finessejä. Paikkaa johon voi mennä melkein sängystä kalsareissa. Ja tämä paikka oli just sellainen. Kun saavuimme camping alueelle olimme molemmat aivan poikki ja päikkäreiden jälkeen saunottiin mukavasti kunnes ukkonen poikkasi söhköt jolloin oli aika hipsiä omaan pehmeään sänkyyn. Voi kuinka hyvin tulenkaan nukkumaan. Zzzzzzzz.....

Päivä kaksi

Roadtrip päivä 2...oma aikuinen nahkavekkarini herätti ja varmisti että sänkyyn ei jäädä vaan lähdetään uteliaina eteenpäin kohti seuraavaa määränpäätä eli Kolin vaikuttavia maisemia. Valtionhotellin aamiasen kautta pakattiin prätkä ja startattiin matkaan. Keli oli hyvä, puolipilvinen ja lämmin. Suunnitelmia ei sen kunmemmin ollut mutta ajettiin ulos Imatralta Gp-rataa pitkin. Sulkava ohitettiin ja Savonlinnaan päädyttiin lounaalle koska vatsa kurisi jo siihen malliin. Tripadvisorin avulla löydettiin hurmaava lettukahvila Kalliolinna joka sijaitsi pienellä saarella. Kylläpä letut ja kahvi maistui järven rannalla. Vesi kun kiehtoo minua enemmän kuin laki sallii. Nuori oarikin palvelu meitä hyvin ja sitä arvostan. Savonlinnaa ei sen enempää kierretty kun monta kesää ollaan siellä käyty. Kaasua väännettiin ja nyt nokka kohti Kolia. Kummallista miten pehva ei puudu eikä mikään ärsytä vaikka hiljaa pitääkin olla monta tuntia. Ajettiin monta erilaista pätkää, mutkaa, nopeeta ja suoraa isompaa tietä. Mutkapätkät ovat upea elämys. Se tuntuu kun liukuisi luonnossa uskomattomalla taidolla. Luonto tuoksuu monimuotoiselta ja sen vaihtelevuus viehettää. 5,5h kuluu kuin siivillä. Kolilla olimme katsoneet camping alueen ja se valinta osui kyllä nappiin. Freetime Koli oli lammen rannalla oleva camping. Siisti, mysig ja mitä parasta palvelu oli huikeen ystävällistä. Olin jo päättänyt suostua telttailuyöhön. Joten telttapaikka valittiin hartaasti. Sitten köytiin paikallisessa kyläkaupassa jotta voisimme grillata. Grillaaminen campingalueella on laji sinäänsä. Grillikota oli myös siisti ja kutsuva ja mieheni olikin heti kuin kala vedessä, caravaanari teltalla kaikkien kaveri. Minusta ei sellaseen touhuun ole vaikken töykeä olekaan mutta huomaan että miehille lankeaa tuo höpöttelijöiden osa ja naiset katselevat menoa taustalla. Osallistuen keskusteluun vain harvasanaisesti ja harkiten. Miksi näin en osaa sanoa...ehkä miehet jotenkin ovat helpommin lähestyttäviä?! Tai yhteinen sävel löytyy helpommin ja me naiset mietimme liikaa omia sanomisiamme...grillaaminen vei koko illan ja suihkun kautta kömmin telttaan...huhhuh, mitä lupasinkaan kun tiedön etten tykkää!! Voi minua...