Mielikuvitusmessuilla eli asuntomessuilla kävin

Matka mielikuvitus messuille...eli päivä asuntomessuilla vietetty ja voin sanoa että sinne lähdin lippu takataskussa ja muuttokuume kainalossa. Odotuksia ei juurikaan ollut. Päivältä odotin lähinnä ideoita omaan sisustukseen sillä en ole rakentamassa enkä peruskorjaamassakaan kämppääni. Messuilla tietenkin huomaa että rahaa on käytetty rutkasti ja kohteissa on esillä paljon arvokkaita laatuhuonekaluja jotka ovat vain esittelyn ajan. Taloista puuttuu se jokin, ehkä kutsuisin sitä talon hengeksi tai jopa sieluksi. Tämä johtuu varmasti myös siitä ettei asukkaita ole vielä taloissa elänyt ja asunut. Yritin siis kuvitella talolle asukkaat. Se teki taloista heti paljon mielenkiintoisemman ja elävöitti sisustuksia. Rakastan mielikuvitusleikkejä. Koska siis kaikki on vähän liian sliipattua niin keskityn sisustuselementteihin. Niitä löytyikin paljon. Löytyi helposti huomattavat trendit kuten kokolattiamatto, puunväri ja -käyttö joka on palannut sekä joka talon keittiöstä löytyi suuri melkein jättimäinen saarreke. Mutta jos niitä ei katso vaan katsoo tarkemmin pienempiä yksityiskohtia niin löytyi monta kivaa ja näppärää ideaa. Myös maalaukset seinissä olivat suosittuja. Joissain taloissa oli niin hurjat maalaukset että alkoi jopa naurattamaan . Siis kuka oikeesti haluu pääkallon jääkaappinsa?! Tietenkin taiteilija itse, varmasti tai ehkä tykkää (tai sitten ei), mutta mitä luultavimmin hän sattuu vain tykkäämään pääkalloaiheisien maalauksien tekemisestä. Tai haluaisinko mielettömän suuren kukkamaalauksen sängynpäädyksi. Hmm, tykkään kukista maljakoissa mutta muuten en ole kukkakuosin ystävä. Kukkia oli käytetty sängynpäädyissä muutenkin esim. asetelmissa joita minä voisin kuvitella grillitupaani. Pidän lampuista ja hanoista erityisen paljon. Kuvittelinkin helposti kotiini näkemäni upeat hanat mutta sitten heräsin todellisuuten että ei kuulkaas hyvät ihmiset, ei auta kauniit hanat ihan superyber rumassa kylppärissä. Se olisi vaan hassua ja silmiinpistävän säälittävän rumaa. Ja tietenkin hanoista katoaisi tuo kauneus ja upeus. En pidä prameudesta mutta esimerkiksi kolmen pisaran pisarasuihku oli todella mieleeni (kts. kuva) sekä yksinkertaisen kaunis selkeä suihku. Moni valaisin oli kaunis ja huomasin yllätyksekseni että monen tyylinen valaisin miellytti silmääni. Kruunuja oli käytetty monessa paikassa ja miksikäs ei. Onko sen pakko olla vain olkkarissa? Voihan vessaakin kaunistaa kattokruunulla. Ulkoteraisseilla oli myös panostettu mukavaan ja ennenkaikkea ’mysigt’ tunnelmaan. Oli paljon lyhtyasetelmia, tyynyjä, torkkupeittoja, mattoja, hauskoja ja mielenkiintoisia ulkohuonekaluja. Ei näkynyt yhtään polyrottinkista huonekalua ei😂. Mutta kylläsain idean katettuun terassiosioon. Olisiko seuraavan asuntoon tuo tekele🤔?! Voin myös todeta että kyllä värimaailma taloissa on aika pliisu. Beigeä, hiekkaa ja valkoista. Mikäli joissain talossa oli käytetty väriä niin tuli sellanen ’hui’ vaikutelma. Ihan liikaa. Minusta messuilta puuttui sellainen tehostevärien ja maltillinen värien käyttö. Se puuttuu suomalaisista kodeista melkein aina. Nostan hattua kaikille jotka osaavat tuon taidon. Siis mikäli messuille lähtee lippunsa ja muuttokuumeen kanssa niin lopputulema on muuttoinfarkti. Eli koska kodistani ei saa ’uutta’ tai edes uudenlaista niin kyllä on pakko alkaa miettimään kaikkia infarktin ehkäisyn muotoja. Yksi hyvä aloitus on etuovi.com niminen estolääke. Sen avasinkin heti kotiin tultiani. Elän sitä elämänvaihetta että seuraavan asunnon kriteerit ovat pienempi, avarampi, kivalla paikalla lähellä palveluita eikä mitään krumeluureja vaan puhtaita ja selkeitä pintoja. Metsästysvaatteet ja tilpehöörit siis päälle ja etuovi.com maailmaan metsästämään.

Törmäsin kielimuuriin odottamattomassa tilanteessa

Tänään sattui itselleni aika hassu juttu tai vahinkohan se oli mutta tilanteesta kehkeytyi oikein hassu. Heräsin aamulla ajoissa sillä tiedossa oli lomani viimeinen päivä ja ohjelmassa oli thaihierontaa. Olen aivan koukussa siihen ja olenkin päättänyt että käyn 1krt/kk vain koska olen sen arvoinen😂. Kun olin aamukahvini juonut ja lomavideoni tehnyt hyppäsin autooni ja lähdin kohti upeaa 1,5h tuntista eli kehon mankelointia. Kun tulin Spahan oli ovi lukossa ja arvelin että olen päivän ensimmäinen asiakas ja että hierojani tulisi varmasti pian. Ja pienen odottelun jälkeen kuulinkin hissinoven käyvän ja pienen thainaisen ilmestyvän ovensuuhun iloisine hymyineen. Olemme jo ’vanhoja tuttuja’ sillä tämä on kolmas hoitokertani. Voi kai minua jo melkein kutsua vakkariasiakkaaksi?! Hieroja avasi oven ja pyysi että astun sisään. Ja pahaa avistamatta niin teinkin. Ja kun otin kolmannen pahaa-avostamattoman askeleeni varashälytin lähti ulvomaan. Työntekijä taisi olla enemmän ymmällään kuin minä ja hän näytti minulle avaintaan ja hoki paniikissa no me no me. Yritin rauhoitella naista mutta hän ei ihan selkeästi ollut kohdannut varashälytintä aiemmin. Huomasin että on erittäin vaikeaa kommunikoida kun ei ole yhteistä kieltä. Yritin käyttää englantia, ei menestystä. Suomi upposi vielä huonommi ja italiaa osaan jonkin verran mutten sitä tässä kohtaa ruvennut vääntämään. Minä näppäränä naisena yritin ottaa tilanteen haltuuni ja soitin vartioimisliikkeeseen mutta ymmärsin tietenkin heti että oli todella koomista yrittää soittaa ja selittää ’hei olen asiakas tässä ja työntekijä ei osaa koodia mut voisitko sinä tehdä jotain että hälytys hiljenisi?’. Okei mies totesi että tuskin varkaat olisivat tätä puhelua tehneet mutta hänen pitöisi puhua työntekijän kanssa. Okei yrittää saat mutta ei taida onnistua. Kun en edes minä saanut livenä siinä selvää mikä työntekijön nimi on. No noin 13 minuuttia tuntuu järisyttävän pitkältä ajalta mikäli joku hälyytys huutaa korvaan taukoamatta. Sitten soi työntekijän puhelin ja hönen pomonsa soitti. Huh sanon minä. Hiki valui selkää pitkin kun yritin rauhoitella työntekijää, neuvotella vartioimisliikkeen kanssa, selittää naapureille että kaikki kunnossa. Jep jep kuten äänestä kuulette kaikki ei ole kunnossa mutta kuitenkin. No pomo hoiti homman maaliin...not! Kun astuimme tilaan kolmatta kertaa hälytyksen hiljennyttyä niin se laukesi vielä kertaalleen. Silloin työntekijän mitta ja sietokyky tuli täyteen ja pääsi silmäkulmasta pieni kyynel. Se tästä vielä puuttuikin. No sitten uusi soitto pomolta joka yritti selittää hälyttimen saloja työntekijälleen, turhaan. Ei edes google translatorista ollut paljon apua mikäli tulee thaikuista maakunnasta missä ei liiemmin hälytyksiä käytetä kun ei ole edes kunnon ovia. Miten silloin voisikaan ymmärtää että näpytä koneeseen se hemmetin koodi! Nainen! No parasta tarinassa on se että tuosta kunnon kielimuuri-hälytys-selkkauksesta kun oltiin selvitty niin tasan 7minuutin jälkeen makasin hieromapöydällä ihanan rauhoittavan musiikin soidessa totaalisessa hieronta koomassa seuraavat 90 minuuttia. Niin kauan kun vielä ajatukseni yhtään juoksivat mietin että miten tuo nainen selviää täällä?! En muistanut edes sitä että thaikirjoitushan on ihan erilaista kun meidän ja jotta työntekijä oppisi kieltä hänen tulee ensin oppia uudet aakkoset. Wau, sanon minä miten uskaliasta on tulla Suomeen täysin vieraan kieliseen maahan. Tai pitöisikö sanoa hui?! Kuka pitää naisen puolia ja neuvoo? Entä kenen kanssa hän juttelee kun iske puheripuli? On hienoa että hän on saanut työn ja minusta hän onkin loistava hieroja. Ja on hienoa että joku on hänet palkannut vaikkei varmasti ole helppoa neuvoa ja sopia yhteisistä pelisäännöistä. Minulle päivän soppa oli opettavainen ja tunsin että olisi voinut käydä köpelömminkin. Ja me varmasti molemmat opimme tästä paljon...ellei muuta niin sen miten hälyytys toimi ja miltä se kuulostaa. Pahalta, voin kertoa!

Supersöndagi

Ihana päivä kerrassaan juu, juu odottakaapas nytniin kerron kohta miksi mutta eipäs hosuta...Sunnuntai ja heräsin aamuun ristiriitaisin tuntein sillä vaikka miten yritän olla ja elää lomamoodissa niin heräsin aamulla tiedostaen että hitto enää viikko lomaa ja sitten uurastus alkaa jälleen. Höh, miten tämä loma aina menee kuin siivillä, en voi ymmärtää?! Olimme jo eilen sopineet että menemme porukalla syömään ja lähtö on heti kun heräisimme. Meidän tai no oikeammin minun heräämisaikani on aina arvoitus sinäänsä mutta tänään silmät aukesi silleen sopivasti 10.45. Olin pirteä mikä on harvinaista. Kaikki muut olivatkin jo hereillä ja alokkaamme oli keittämässä ’aamukahvit’. Kahvia juodessani suunnittelimme päivää ja päätimme että kysymme ystäviä mukaamme syömään. He jäivät kuitenkin rannalle ruikuttamaan tällä kertaa mutta koska poikani ilmoitti ettei ruoka vielä mitenkään maistu niin teimme treffit ystäviemme kanssa kahvioon missä en ikinä ollut käynyt. Oikein hävetti myöntää etten ikinä ollut edes ajatellut meneväni järvenranta kahvilaan vaikka rakastan sekä jörveämme että kahviloita. Välillä tulee ihme ennakkoluuloja jotain paikkaa kohtaan ja silloin se joutuu ’mustalle listalle’ ihan niinkuin väärin perustein. Niin oli tälle kahvilalle käynyt...Nyt siellä on käyty ja voin uudestaan mennä sillä palvelu oli mieleistäni. Kahvittelun ja hyvän juoruilun jälkeen lähdimme hakemaan muita ja sitten nokka kohti Särkisalon Nixor ravintolaa. Burgerimesta merenrannalla joka on meidän mieleen. Ja vähän muidenkin sillä ruokaa odotimme tunnin. Ei se meitä haitannut vaikka aavistus nälkäkiukkuisesta nuoresta miehestä oli havaittavissa jo autossa. Ehkä uusi rakkaus, leppoisa keli ja loma ’paska intistä’ toimivat estolääkkeenä kiukunpurkaukselle, ei voi tietää. Hiljaisuuden vallitessa hampurilaiset upposivat mahaamme ja ah niin tyytyväisinä oli helppo lähteä eteenpäin. Tällä kertaa kohteena oli ihana vanha koulukaverini ja hänen ’lande paikkansa’. Ajettiin eteenpäin ja täytyy sanoa että mikään tiellä ei tuntunut tutulta, tosin miten voisikaan sillä muutenkin kun minun suuntavaistoni on synnynnäisesti yhtä huonoa kun nmt puhelinlinja vuosina nakki ja makkara!! Perille löysimme henkilökohtaisen puhelinohjauksen sekä autosaattueen avulla. No eihän sillä ole merkitystä miten löysimme, pääasia vain että löysimme! Kun tulimme perille niin moni hyvä muisto vyöryi päälleni kuin maanjäristys joka vyöryy talojen päänmenoksi. Vastassa oli ystäväni vanhemmat jotka ovat aivan mahtavia ihmisiä. Ihana nähdä heitä! Olen kuitenkin 35 vuotta sitten viettänyt heillä runsaastikin aikaa. Ulkoisesti me kaikki olemme vanhentuneet mutta voi kun ihana huomata että persoonat ei kyllä juurikaan ole muuttuneet. Hymy oli minulla herkässä sillä muistin millaista heidän seurassa on olla, ihan niinkuin olisin ollut heillä tai heidän seurassaan vastikään. Juttua piisasi ja oleminen oli rentoa ja helppoa. Juuri niinkuin silloin koulutyttönä. Ihana huomata ettei heidän ja minun väliin ollut vuosien saatossa kasvanut sellaista Kiinanmuurin kaltaista estettä joka ensin piti jotenkin yrittää ylittää jotta oltaisiin silleen samalla kartalla ja voidaan siten suunnistaa sanoilla samaan suuntaan. Noup, heti tupsahdettiin samalle kartalle. Heidän seurassaan sain ainakin 1,23 vuotta lisää elinaikaa, sillä niin paljon hymyilin ja nauroin. Paikat olivat yhtä kauniita kuin silloin nuorena mutta kummallista kyllä puutkin olivat kasvaneet 30 vuodessa jonkin verran. Olisimme varmasti löytäneet enemmänkin jutunjuurta mutta koska en ollut yksin liikenteessä niin yritin hillitä moottoriturpaani. Vaikka nostan hattua nuorelle parille jotka eivät kyllä valittaneet ainaisesta höpöttelystäni. Kun oli aika kiittää ja kumartaa vierailusta ja istuutua autoon niin matkalla kotiin oli mukava lämmin olo sielussa ja jos olisi kuvannut minua niin kai minulla olisi ollut sellainen tyytyväinen virne naamallani joka kuvastaa mielihyvän tunnetta. Se kai sinäänsä on sallittua?! Jälleen yksi kiva muisto muistiraitaani. Kiitos te ihanat!

Kesälaitumella

Kuten olette ehkä huomanneet olen pitänyt vähän taukoa päiväkirjastani vaikka lupailinkin yrittää kirjoittaa joka päivä. Mutta tiedättekö mitä?! Yllätän teidät ja ehkä eniten itseni sillä että olen tehnyt juuri niinkuin kannustin muita tekemään tänä kesänä eli olemaan lomalla suorittamatta. Minä olen viimeiset kolme päivää ollut juuri niin laiska kuin vaan ihminen lomallaan voi olla. Olen käynyt torikahvilla, rannalla loikoillut, uinut, lasteni kanssa jutellut, käynyt ekstemporee kesäteatterissa ja ahminut pitkää ja pötköä hömppää. Ja voin sanoa että kyllä passaa!! Olen jättänyt imuroinnin jota siis arjessa harrastan niinkuin se olisi lempiharrastukseni, lattiamoppimme varmaan luulee että olen irtisanoutunut kokonaan tämän talon kotitehtävistä. Pyykkiä olen pessyt tai no koneen lataamistahan se on sillä kone pesee. Muuten niin kotini on saanut piiloutua kesäisen pölykerroksen alle ja olen sulkenut silmäni kun olen kävellyt mustan lasipöydän ohi sillä kohta voin kirjoittaa siihen sormella 'pyyhi minut jo hyvänen aika!'. Olen tosiaan kirppiskierrokselta raahannut kotiin lisää pokkareita ja olen muutaman oikein hyvänkin bongannut. Muuten mennään romanttisella linjalla. 
olen auringossa maatessani saanut aikaa miettiä tulevaisuuttani vakavasti ja puolivakavasti, riippuen siitä koska joku olisi minut 'herättänyt' ajatuksistani. Alkaa näyttää aika hyvältä tuo tulevaisuus...

Se mitä omaksi yllätyksekseni en ole tänä kesänä tehnyt paljoakaan on nukkua. Aamuisin olen ollut virkeä vaikka yöt ovat venyneet pikkutunneille asti. Ehkä vanhuus iskeytyy minuunkin tällä tavalla😉?! Ei voi tietää...viimeisten kolmen päivän aikana olen myös höpötellyt tuttujen ihmisten kanssa ja vaikka minulla onkin ollut hieman sosiaalisoimis-ähkyä (joo-o luitte oikein, minä joka rakastan ihmisiä niin minnun on iskenyt heinänuhan lailla'ihmis-allergia'! Vanhuuttako sekin?!?!) niin olen viime päivinä ollut yhteydessä kaikkiin niihin ihmisiin ketä olen kaivannut viime aikoina. Kyllä minä tiedän että kaipuu ja ikävä koetaan hyvin eri tavalla mutta minuun voi yhtäkkiä iskeä ikävä jota on vain ihan pakko lievittää olemalla yhteydessä kyseiseen ihmiseen. Tosin on kaksi rakasta ihmistä kehen yhteydenpito on mahdotonta vaikka millainen ikävä olisikaan. Minun upea ja viisas 'mofani' (ukkini) sekä vanha rouva joka asui naapurissa ovat molemmat jo kuolleet mutta ikävää lievitän käymällä haudalla ja voihan siellä heidän kanssaan höpistä hiljaa, sillä vaikka en usko oikein mihinkään muuhun kuin elämään tässä ja nyt, niin uskon kummallista kyllä siihen että he kuulevat kun juttelen heille. 

Olen siis jättänyt kirjoittamatta sen takia että olen lomaillut tekemättä mitään. On ollut ihana huomata ettei minunkaan tarvitse suhata ympäriinsä kuin duracell pupu patterivaihdon jälkeen. Mietin näinä päivinä sitä että onko lomani nyt huonompi kuin muiden kun en koe mitään fantsua tai mitä voisin somettaa kun ei oo mitään spessua?! Mitä hemmettiä sanon minä!! Eihän tarvitse somettaa muuta kuin hyvää mieltään ja oloaan vaikka hymyselfiellä tai vielä parempaa antaa sometuksen olla. Sekin Anne on vaihtoehto!! Ja pirun hyvä vaihtoehto onkin. 
Nyt tuleva viikonloppu on täynnä säpinää eli ohjelmaa ja kun on tässä kolmena päivänä maannut niin mikäs siinä kyllä säpinä passaa!! Ja p.s. ai niin muuten olenhan minä yhden hankinnan tehnyt, hankin terassilleni jo viime vuonna haaveilemani pisarariippu-tuolin. Ah, kuinka aion siinä köllötellä seuraavat kolme päivää kunhan säpinä on ohi!

Päivä prätkän päällä

Jälleen yksi lomapäivä pulkassa...tänään voi sanoa että oli ihan älyttömän kuuma. Edes mopoilu ei tuonut vilvoitusta ja nahkatakin alla oli kuuma kuin saunassa. Mutta aloitetaan alusta...On siis niin lämmin vieläkin vaikka yö on jo astunut taloon. Aamusta kun nousin niin teki mieli torikahvia joten ehdotin moottoripyöräkuskilleni että mennäänkö? Ja heti sain vihreetä valoa joten suihkun kautta mopon kyytiin. Ensin piti ottaa hassuttelukuva työkavereilleni. Minullahan on haave, että jonain päivänä minun pitkät hiukset hulmuavat Charlien enkelin lailla kypärän alta ja koska olen niin malttamaton niin ostin irtohiukset😂. Kauniit sellaiset. Eli enhän minä nyt niitä käytä mutta voin hassutella ja niin tein tänään. Kylläpä näytin makeelta pitkissä hiuksissa. Lohjalle kun päästiin niin kylläpä kylillä kuhisi ja vilisi ihmisiä. Ihanaa!! Minusta on ihanaa kun tori on täynnä ihmisiä ja puheensorina on korvia huumaava. Ja mukaan mahtuu aina. Ja vielä mikä parasta, näkee hirmuisesti tuttuja tai ainakin vanhoja tuttuja. Nautin todella! Kahvittelun ja ensimmäisen piristys ruiskeen jälkeen kiipesin pyörän kyytiin ja suuntana oli tänään Padvan ranta, Bromarvissa. Ajeltiin tuttua reittiä Lohjan kauniin järven ympäri jotta päästiin Karjalohjan ja Fiskarsin kautta Tenholaan ja Bromarvin rantaan jälleen kahville. Kuumuus oli järkkyä ja rakas nahkatakkini oli liimautunut kiinni ihooni kuin rakkolaastari kantapäähän. Kun kuoriuduin ulos takista ihana lämpö pääsi hellimään hiksaista ihoani. Pää märkänä käytiin juomassa limut ja sitten jatkettiin rannalle Padvaan. Nimi tuntuu mukavalta pyörittää suussa sillä se tuntuu samalta kuin Italia vuosieni lomakaupunki Padova. Padva oli kuitenkin todella iloinen yllätys. 9km keskellä metsää avautui niemenkärjessä mahtava ranta. Voi jos olisi ollut biksut päällä olisin heittänyt hikisen kypärän kuskilleni ja repinyt ja raastanut nahkatakkini pois ja juossut mereen. Mutta nyt olin astetta hillitympi. Biksut jäivät kotiin mutta maidonlämpimään veteen menin farkuilla. Vain tosin polviin asti. Ihanaa!!!! Ranta oli täynnä iloisia lomalaisia ja voi että tuli jotenkin vapaa ja nuorekas olo siinä lämpimässä vedessä seistessäni. Olisi tehnyt mieli jäädä siihen hetkeen ikuisesti mutta noup, todellisuus kutsui ja rakas nahkatakkini jonka rimpuillen vedin hikisen ihoni suojaksi oli tänään kyllä liikaa. Viima joka tuli vasten kasvoja, noh tänään sitä ei voi kutsua viimaksi vaan ehkä enemmänkin kamelin henkäykseksi (tosin kameli ei oo naamalleni koskaan henkäissyt joten mistä minä tuonkin revin?!). Kotipihaan kun ajettiin olin salaman nopeasti riisunut kamat ja vetänyt biksut päälle. Sillä juomisen jälkeen nukui terdellä palauttavat päikkärit tai ilttarit pikemminkin. Ja loppuilta meni vähän solttupoikani kanssa jutellen ja telkkua katsellen. Silleen sopivan ’slö’ ilta. Tosin iltavisiitiltä ei tänäänkään vältytty, enkä mä huonolla tapaa mutta yllärivieras pyyhälsi paikalle loppuillasta. Siinä minun päivä tänään...

Roadtripin kotiinpaluu ja reissukankkunen

Päivä kahdeksan...lomareissun jälkeinen krapula. Eilen siis laskeuduimme kotiin ja jotta en ihan saanut sputnikia sotkusta kotona niin ajattelin aloittaa jo illalla pyykkäämisen ja jatkaa sitten aamulla. Noooh, aamu tuli ja vaikka unen laatu oli lähes täydellistä niin nyt täytyy sanoa ihan rehellisesti että siivoaminen ja pyykkääminen kiinnosti yhtä paljon kuin urheiluruudun badminton em-kisat. Eli ihan kiinnostus zero. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni ja pyykkäsin ja siistin kämpän. Keli oli tänään sellanen suhteelisen hyvä eikä hiksaa pukannut ihan tolkuttomasti joten olemassaolo oli huomattavasti helpompaa vaikka aurinkoa tuli heti ikävä. Aamu alkoi siis pötköttelyllä ihanassa omassa Hästensissä ja joka kerta kun tulen kotiin niin ihmettelen miten upeelta tuntuu nukkua omassa ’pollessa’. Mutta koska muistin että ystäväni oli yksin kotosalla niin hyppäsinkin yllättävän nopsaa ylös ja kilautin kaverille jospa aamukafferehvit kiinnostaisi. Ja niinpä käytiin kahvilla...tyttäreni muuten ollessa ekaa päivää ikinä, ever kesätöissä. Ihana kokemus tuokin. Kun hain hänet niin kyllä oli likkakin innoissaan. Työelämä oli täynnä uusia tuttavuuksia joita ei minun 13 vuotiaan elämään ole vielä käytännössä kuulunutkaan. Verokortti, tilinumero, työsopimus ja henkilötunnuksen loppuosa olivat tyttärelleni uusia käsitteitä ja oli jotenkin upeeta ja samalla söpöä kun keskustelimme asioista. Veron maksaminen oli kyllä tyttäreni mielestä aika outo juttu. Hänhän ne työt tekee eikä Suomen valtio. Höh! Koska minulle iskee reissujen jälkeen aina sellainen ’lomareissu krapula’ niin tänään kaikki maistui puulta kunnes päikkäreiltä nousin. Ai että teki hyvää ladata akkuja. Reissussa on kuitenkin niin että kun muiden kanssa on 24/7 niin pitää koko aika ottaa muita huomioon ja se kuluttaa akkuja vaikka seura olisikin, niinkuin nyt oli ihan parasta... Siksi henkinen kankkunen. Ilta olikin sitten ylläreitä täynnä sillä ruoka-aikana grillitupamme täyttyi ystävistä ja sukulaisita. Onneksi olin nukkunut päikkäritkin niin minäkin oikein jaksoin innostua vaikka henkinen kankkunen muistutteli olemassa olostaan nalkuttamalla takaraivossa että nyt et kyllä Anne jaksa mutta minäpä selätin tuon nalkuttaja-hengen ja pidin lystiä koko rahan edestä. Juttua riitti jaettavaksi ja jostain syystä ilta loppui juuri kreivin aikaan ennenkuin unibussi aikoi edellä aikatauluaan pysähdellä ihmisten unipysäkeille. Kiva ilta oli ja otetaan mielellään uusiksi kera hyvän ruoan ja juoman...hyvää yötä kaikille.

p.s.kirjoitin tämän eilen mutta julkaisu jäi. Anteeksi siitä!

Päivä seitsemän ja roadtrip päivä 2 Raumalla

Makaan Scandicin hotellihuoneessa Suomen Raumalla, tyytyväisenä ja aika väsyneenä. Ai miten nyt niin vaikka lomalla olen, no minäpä kerron. 
Tämä päivä on alkanut sanamukaisesti kukonlaulun aikaan ihan helvetilliseen ihka elävän kukonlauluun. Ja jotta saatte kiinni miten aikaisin se pirulainen alkaa laulaa, minä voin kertoa ihan näin kokemusasiantuntijana että 03.42! Ja sen jälkeen olen pelkästään torkahdellut koska eihän sillä kukolla ollut edes tarkoitus kiekua vain pariin otteeseen vaan toitotteli samaa saatanallista lauluaan kunnes koko pitäjä oli herännyt. 
Aamukahvi tätini ja serkkuni seurassa Villa kaaoksessa on aina yllätyksiä täynnä, niin tänäänkin. Opin että 'voi voita' ei tarvitse veitsellä levittää hampaat irvessä eikä se silloinkaan mitään levity vaan juustohöylällä voi ohuenohkasia 'siivuja' ottaa ja näin saa leivälle tuon ärsyttävän kovan voin levitettyä. Aamiaisella juteltiin tosiaan viimeiset kuulumiset ja Ponimaan pihalla halattiin ja otettiin vikat kuvat. Niitä piisasi mutta ei haittaa sillä pidän valokuvista ja valokuvaamisesta.

Matka kohti seuraava päämääräämme taittui pikkumesessämme rattoisasti ja koska mikäs hyvällä autolla on ajella niin kurvailtiin pikkuteitä ja Porin kautta. Tosin pikkufiba ajallisesti tehtiin sillä nälkäkiukku meinasi (huom. vain meinasi!!) iskeä turisteihin. Abc pelasti sekä kyytiläiset että auton jonka akku oli latausta vailla, taas. Huh mikä show tuon auton kanssa😂. Raumalla käveltiin kaupungilla, syötiin tötteröt painostavan kuumassa helteessä ja suunnattiin lopulta kohti Rauman kesäteatteria. 'Mitä kuuluu Marja-Leena' oli mukaansatempaava musikaali ja jotta emme tästä (kään) selvinneet ilman teinityttöni moittivaa katsetta (koska taputin liikaa, jammailin tahdissa nolosti ja vihelsin hyvälle suoritukselle!) niin sitä 'please, mum stop being yourself' katseita luotiin muhun kiitettävän monta. Mutta en välitä. 

Ilta Raumalla oli lyhyt tai siltä se tuntui kun väsy painoi keski-ikäisen naisen silmää. Hotellin terassille istahdettiin tuijottamaan parkkipaikkaa noin about 7 minuutiksi kunnes kaatosade iski. Onneksi ehdimme sisälle, olisimme voineet jopa kastua😂. 
Päivän aikana olemme tehneet tehtäviä #mbsuomi minkä olemme kerenneet ja some huutaa hoosiannaa. Nyt otan tauon ja nautin yöstä ilman kukon perkelettä. Vitsi, olen niin iloinen että teinit ovat mukana...

Hyvää yötä!!

Päivä kuusi Kesämesen kyydissä...

Tänään koitti kauan odotettu jokavuotinen roadtripin starttipäivä. Tällä kertaa tosin oltiiin voitettu Kesämese kilpailu ja meitä odotti Vehon pihalla tuliterä punainen pikkumese. Wau, hauska palkinto hauskasta videoklipistä. Se ahdettiin täyteen ja sitten Pia ratin takaa lähdettiin matksan kohti uusia seikkailuja. Fiilis oli korkealla ja jopa meidön ihanat teinit olivat intoa täynnä silleen maltillisesti ja sisäänpäin lämpien. Koska olimme saaneet listan suoritettavista tehtävistä niin aloimme miettimään niitä. Thelma ja Louise kun nääs oli matkassa...täytyy kuitenkin todeta että autonkäytön perehdytys meni kyllä silleen persiilleen joten kun meidän piti ladata auto niin vol.1 meni täysin reisille ja vol.2 meni suht ok tosin meinasi latauspiuha jäädä meseen hännäksi. Mutta kyllähän me kaksi fiksua naista saatiin homma pelittämään ja Rengon abc:ltä suunnattiin Ponimaahan Eräjärvelle. Siellä ’unelmaansa’ elävä tätini olikin jo meitä vastassa ja tapaaminen oli yhtä ihana kun aina ennenkin. Huomaa että ikää tulee rutkasti lisää meille kaikille joka vuosi sillä sekä tätiäni että minua kiehtoo vanhat jutut enemmän ja enemmän. Kuka nyt jaksaa tulevaisuudesta jauhaa kun takakenossa on kuitenkin jo enemmän tavaraa mistä jutella! Ponimaa on muuten kiehtova paikka jos Power parkit ja Lintsit on nähty. Erikoinen mesta mutta jos tykkää eläimistä suosittelen kovasti! Muuten naurua emme ole tänään säästelleet ja taas on tullut lisää ryppyjä mutta myös elinvuosia. Ihanaa! Nyt nukkumaan hyvillä mielin.

Päivä viisi...

Suuri päivä meidän perheessä, Niku astui armeijan harmaisiin. Jo kolmas alokas Toivanen perheessä. Voi sitä intti-juttujen määrää, taas😂! Isoveli ja isä melkeinpä innokkaampia kuin itse alokas. Muuten olen toteuttanut sitä mitä kuulin somessa sanottavan, älä suorita lomalla vaan rentoudu. Sitä tässä rannalla tehnyt koko päivän. Mukana kirja, juotavaa, marjoja ja rento mieli. Joku soittaa kauempana kesämusaa, vieressä kaksi äitiä 5 lapsen kanssa yrittää pitää rentoa fiilistä yllä. Huonolla menestyksellä, sillä kaksi pojista ovat tappeluiässä ja nahistelevat yhtenään. Voi niitä aikoja, mietin mielessäni. En kuitenkaan kaipaa niitä yhtään. Mutta vieressä on mukava muistella niitä vuosien takaisia mukamas rentoja rantapäiviä. Silloin rantapäivät olivat yhtä helvettiä erinäisten pelkojen kera. Ettei lapset saa auringonpistosta, että on rasvattu tarpeeksi, ettei ne vaan ole juoneet liian vähän osv. Miten minä selvisinkään tuolloin?! Huh, että voin vaan maata tässä tehdä mitä haluan tai oikeastaan voin olla tekemättä yhtään mitään. Mielenkiintoista on että vähän väliä mieleeni hiipii kuitenkin ajatus et varmaan jotain fiksua pitäisi tehdä?! Melkein suutun itselleni sillä eihän minun tarvitse suorittaa tai tehdä. Ihmeellistä miten tuo melkein pakkomielteinen suorittamisen tarve iskee! Kesken rantalöhöilyn. Mikä ihmeen sisään rakennettu tarve keski-ikäisillä on tarve tehdä koko ajan jotakin?! Ja vaikka ystäviini verrattuna olen laiska ja saamaton, suunnatton laiskottelija niin totuus varmasti on että minäkin saan kuitenkin asioita tehtyä ja koko aika ’tekemässä’ edes jotain. Sain siis likan mukaan houkuteltua rannalle mutta enpä häntä ole juurikaan nähnyt. Kiva kuitenkin että lähti matkaan kun nykyään seurani on täysin nou nou kamaa. Kaverin kanssa jopa minä olen ok. Ja yhdessä voimme syödä ja kahvitella mikä minusta on mukavaa, edes se. Kuuluuhan teinin ottaa pesäeroa mammaansa. Se vain tuntuu ehkä enemmän kun on viimeinen poikanen joka sitä tekee ja ehkä pesäeron tekeminen tällä poikasella on äänekkäämpää ja voimakas eleistä. Ilta kului pakatessa tavaroita roadtripiä varten ja sitten ’poispakatessa’ kun liikaa tavaraa ängin mukaan😂. Onneksi ymmärsin vähentää! Nyt ei muuta tällä erää...

Päivä neljä...

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena ja tänään heräsin suht ajoissa. Sunnuntai, eikä mitään ohjelmaa. Päädyttiin mopoiluun ja reittinä tuusulan järven ympäri mut lenkki sisälsi myös paljon muita kotimaan kolkkia. Ulkona lämpötila hiveli ihoa ja kun sain mopokamat niskaan tunsin jo ihan älyttömän hien niskassa. Mut kunhan päästään vauhtiin niin eiköhän tuo hiksa hellitä. Lähdettiin yllättävästi suorinta tietä määnpäähän eli tälläkertaa se tarkoittaa moottoritieajo. Siinä kun tarakalla istuin niin täytyy sanoa että tänään vauhdinhurmassa oli joitan rrityisen hurmaavaa. Kypärän sisällä ajatukset juoksivat yhtä nopeasti kun sm-tason 100m juoksiat (huomioikaa että lämpö verotti nopeutta joka muuten olisi ollut Usain Bolt vauhtia!). Mietinkin kuin joku ihana ihminen olikin keksinyt vauhdin ja miten minä olin syntynyt rakastamaan vauhtia. Yritän selittää miltä minusta tuntui kun ajettiin 120km/h...tiedättekö miten ihanalta tuntuu kun koko nahkapukeinen ylävartalo halkoo lämmintä ilmaa. Ja koska vauhtia on suhteellisen paljon kypärässäkään ei tunnu kuumalta. Mutkat, pienetkin, tuntuvat juuri tänään herkullisilta kun pitää myötäillä pyörän liikkeitä. Ja kun pääsemme pienille teille niin huomaan että vauhdinhurman taika vaihtuu Suomen kesän tuoksujen seokseksi. Nuo tuoksut ovat upeita. Heinän tuoksun erotan hyvin kun pelloilla paalitetaan juuri heinää. Kun ajamme jonkun lammen ohi, nenään tulvahtaa tuon veden tuoksu. Ja kun ajamme hevostallien ohi niin voin tuulenvireestä poimia hienoisen hevosen tuoksun tai minun maailmassa tuo on haju. Mutta noin lievänä se kuuluu mopoilun tuoksuihin. Olin valinnut taukopaikaksi kahvila Vellikellon. On aina mielenkiintoista nähdä paljonko mainokset valehtelevat...tällä kertaa kahvila oli mysig mutta aivan älyttömän huonolla paikalla. Pidän paljon vanhoista hirsitaloista sekä siitä että kahviloihin ujutetaan taidetta. Sillä tavalla minäkin saan osani...kotimatkaa ajettiin mutkateitä ja sain kokea mopoilun parasta antia. Mitä muuta tähän päivään? Noh kotona olisi pitänyt siivota ja vähän pakata ensi tiistain reissua varten mutta valitsin toisin niinkuin monena muuna päivänä. Tein Andreakselle kakun ja nautimme sitä hönen synttäreiden kunniaksi sekä vähän Nikun inttiin lähdön kunniaksi. Näin se elämä etenee ja tietää että vuodet kuluu kun 2/3 lapsista on osittain tai kokonaan jo maailmalla. Illalla töyttelin jälleen vatsaa grilliruoalla vaikka aina lupaan etten ruokaa ahmi. No huomenna en, lupaan😂!! Olipa kiva päivä!!

Päiväkolme

Ensin pyydän anteeksi etten eilen käynyt tässä ja kyllähän minä arvasin etten joka päivä muista. Mutta hei nyt olen täällä kanssanne jälleen. 
On ollut superaurinkoinen päivä, taas. En pistä hanttiin enkä marise vaikka hikoilen kuin pieni possu.

Olimme sopineet täksi päiväksi kavereidemme kanssa maakuntamatkailupäivän. Reitti oli Mathildedal, Särkisalo ja Angelniemen kautta kotiin. Matkaan lähdettiin sovitusti heti aamusta, joten en tänäänkään (hyvä minä😉!) nukkunut päivää pois. 
Mathildedal on minulle tuttu monen prätkäreissun takia ja tänään itselleni uutuutena oli Suklapuodissa vierailu. Muuten juotiin kahvit ja käveltiin ihanan Ruukki alueen halki. Kävijöitä alueella oli muitakin mutta sehän ei minua haittaa sillä mielessäni rakastan vastaantulijoiden elämäntarinan arvuuttelua. 
Ystäväpariskunnallemme paikka oli uusi tuttavuus. Uskon että he pitivät paikasta ihan niinkuin itsekin pidän. Kahvittelun ja köpöttelyn jälkeen suuntasimme Särkisaloon ja ravintola Nixoriin. Insta on siitä mukava 'mesta' että sieltä voi bongata monen monta paikka jossa voisi vierailla ja tämä on yksi bongattu kohde. Ravintola oli pullollaan iloisia, ruskettuneita ja nälkäisiä vierailijoita. Kyllä me mukaan mahduttiin. Jättihampurilaiset upposivat vaikka kahvittelusta ei ollut kuin lyhyt tovi. Nixor on minusra jännä mesta sillä pieni talo ja iso terassi vaikuttaa siltä kuin ne olisi vaan tiputettu Niksaaren rantaan ja jostain syystä ravintola on menestys. Vessan liitutaulukin todisti ettemme olleet ainoat Lohjalaiset jotka olivat löytäneet paikan.

Ja jotta vatsamme ei varmasti jäisi jotenkin kärsimään puolityhjyydestä tai että meihin iskisi jotenkin laihtumisen vaara niin suuntasimme tämän jälkeen Angelniemen lossirantakahvilaan. Kyllä kahvi ja pulla ja jäde maistuu jälkkäriksi noin kauniiden maisemien jälkeen. Oli ihana höpötellä kaverini kanssa pitkästä aikaa kunnolla. Ja vaikka ajatus oli lähteä vielä lossilla yli mutta tulipalo toisella puolella rantaa siellä saaressa muutti suunnitelmat ja tultiin lyhyempää reittiä kotiin niin se ei haitannut yhtään. Naama hymyssä ja sielu lomamoodissa niin mikäs tässä on ollessa. Eikä mikään tollanen suunnitelman muutos pilaa tunnelmaa. Vielä on iltaa jäljellä mutta nyt minä sanon heipat ja huomiseen...

Päivä yksi

Silmä tarkkana olin katsonut säätiedotusta ja vähän huolestuttavalta näytti tämän ensimmäisen lomapäivä aamun sää. Mutta kun herätyskello soi 7.20 niin turhat huolet sain heittää mäkeen. Loistava päivä jälleen tulossa. Nousin ylös tukka pystyssä, puin vaatteet ja pesin hampaat ja kasvot. Olihan kesälomani ensimmäinen päivä joten sen aloitan perinteikkäästi aamiaisella Kaffelassa Lohjan torilla. Jutun ydin on  se, että nousee aikaisin ja kohtaa heräävän kaupungin ja 'toriväen'. Tosin tänään tori oli kyllä väkeä täynnä mutta yhtäkkiä huomasin että minä niinkuin kuuluin joukkoon sillä vanhat mammat ja papat loistivat poissaololaan. Mitä ihmettä? Missä kaikki olivat? Oliko korona pelästyttänyt heidät pois? He jotka kuuluvat torille...

Nautin lämmöstä, 'höpöttelevistä' ihmisistä  ja siitä tunnelmasta ja tietenkin tiedosta että olen lomalla. 
Olin sopinut kummipoikani äidin kanssa aamureffit heti tohon perään (minun kesääni kuuluu pokkareiden, auringonoton ja moottoripyöräilyn lisäksi tiettyjen kavereiden catch up näkemiset ja tämä oli numero uno niistä!). Olipa mukava nähdä ja vähän höpötellä...olin tosin pikkasen aikatauluttanut aamuni tiukille koska ripset piti saada kesäkuntoon. Ajoin tuttuun paikkaan eli Marenkidayspahan ja voi että tuntui kun tällä viikolla olisin elänyt jotenkin etuoikeutettuna ylellistä elämää sillä kävinhän jo thaihieronnassa alkuviikosta. 
Eikä kiire loppunut ripsiin. Oin luvannut toimia tyttäreni ja hänen kavereidensa taksina. Eikä se minua häiritse, tytöt ovat mukavia ja mielelläni minä niitä kuskaan eli taksikyltti katolle ja menoksi. Autossa meno oli odottava ja tytöt ihanasti kiekoilla kun odottivat Hankoon pääsyä. Ja ymmärränhän minä, 4 teinikaverusta ja rantaelämä ei voi merkitä kuin mahtavaa päivää nuorten elämässä. Vaikka keski-ikä roikkuu jo niskassa niin muistan minäkin miltä tuntui olla teini kesällä☀️!

Kun pääsin kotiin (kutsutaan lempparilla Jönsböleavenue) niin oli aika toteuttaa toinen perinne eli korkata pokkarikori. Minä rakastan lukemista ja kesällä keskityn pelkkään hömppään. Olen sopinut aivojeni kanssa että en rasita niitä vaan ruokin ja hellin niitä joten pokkarit saavat hoitaa sitä hellimis puolta. 
Loppuilta meni tänään täysin nenä pokkarissa ja aivoihin valui kaunista rakkaustarinaa... keski-ikäisen naisen ihan parasta ei mitään tekemistä. Nyt klo on kohta 22 joten olen asettunut viileään olohuoneeseen television eteen vaikka luultavasti en edes sitä oikein kunnolla katsele. Kunhan vedän kanavarallia...Ihana olla lomalla☀️. Ja ai niin melkein unohdin! Voitin instakisassa upean mersun 3päivää roadtripillemme ensi viikolla. Uuuh jeeh🎉🤩!!!

Lomadiary

Tästä tämä alkaa...tai jos joku sattuisi olemaan oikein sanatarkka niin huomennahan tuo vuosiloma virallisesti alkaa. Tänään siis laskeudun lomamoodiin ja yritän purkaa kaikki viimeiset duuniajatukset jo aika pehmenneistä aivoistani. Tarkoituksenani on muistaa käydä tällä sivulla joka lomapäivä kertomassa kuulumisiani, tunteitani tai tunnottomuuttani. Tavataan siis täällä sivulla 26.7 asti...jeeh lomalle lompsis☀️